Lähelle ei tarvitse olla pitkä matka

Olen aina ollut kiinnostunut ihmisten käyttäytymisen vaikutuksesta toisiin. Useimmiten aikaansaamamme vaikutus on tahatonta, emme tarkoittaneet sanojamme ja tekojamme niin kuin ne tulkittiin. Nykymaailma on armoton ja monen kohdalla tämä onkin johtanut siihen, ettei enää uskalleta sanoa ja tehdä muuta kuin vaniljaa. Samaan aikaan ympäristö huutaa ”inspiroi minua, luo toivoa, anna selkeä suunta”. Mikä neuvoksi?

Työni valmentajana ja sitä ennen kansainvälisesti toimivien yritysten uudistavana kevättuulena ovat antaneet oivallisen mahdollisuuden tarkkailla ihmisten käyttäytymistä suhteessa tarvittavaan johtajuuteen. Tässä keskeisiä havaintojani:

Ihmiset arastelevat toisiaan. Henkilöstö arastelee johtajia ja johtajat arastelevat henkilöstöä. Mitä erilaisemmalta toinen vaikuttaa, sitä varovaisempia olemme. Vaikkemme varsinaisesti laitakaan maskia kasvoille niin jonkinlaista sordiinoa kuitenkin käytämme. Emme ihan uskalla olla omia itsejämme, vaikka tiedämmekin, että aitous vetoaa.
Luulemme, että ihmiset tuntevat meidät, koska omasta mielestämme tunnemme heidät. Jotta johtaja voi rakentaa luottamuksen ilmapiiriä, on hänen uskallettava antaa ihmisten tutustua itseensä. Tällä tarkoitan ajatuksia, arvostuksia, näkemyksiä, epävarmuuksia ja toiveita. Pienessä ryhmässä tämä on vielä helppoa, mutta isommassa organisaatiossa tehtävä onkin jo haastavampi. Kummassakin tapauksessa tarvitaan rohkeutta avata muitakin kuin vaniljapurkkeja.
Kuvittelemme, että organisaatiomme on matala ja ketterä. Koska piirrämme organisaation maksimissaan kolmeen horisontaaliseen tasoon, sekä johto että henkilöstö osallistuvat aktiivisesti leikkiin nimeltä hierarkia: johto odottaa henkilöstöltä oma-aloitteisuutta ja rohkeutta samalla, kun päätöksentekoprosessit kohtelevat ihmisiä kuin rikollisia, joilla on pahat mielessä. Henkilöstö puolestaan odottaa käsi ojossa selkeitä suuntaviivoja siitä, minne mennä ja mitä tehdä. Kunpa ihan oikeasti uskaltaisimme antaa vallan sinne, missä viisaus asuu eli mahdollisimman lähelle varsinaista tekemistä. Ja kunpa me kaikki rohkeasti lähtisimme tekemään uutta, vaikkemme olisikaan ihan varmoja, mitä tuleman pitää.
Annamme kaikkemme prosessien hiomiselle. Emme rohkene uskoa siihen, että kasvu ja uusiutuminen lähtevät huomion antamisesta ihmisille. Sitruunaa ei voi puristaa loputtomiin, mutta ihmisten luovuus on rajatonta, kunhan annamme sille tilaa ja aikaa. Älä uuvuta muita ja itseäsi loputtomalla optimoinnilla. Optimi on löydettävissä vain rajallisille asioille, ei kasvulle.
Olemme historiamme tuotteita. Nykytoimintamme on kaikuja menneestä. Se, mikä toi meidät tähän pisteeseen, ei siivitä meitä tulevaisuuteen. Jotta saamme tulevaisuuden luoksemme, on meidän uskallettava lähteä hapuilemaan ympärillemme. Ja otettava muut mukaan hapuilemaan. Nyt tarvitaan roppakaupalla erilaisia tulkintoja siitä, mitä mahdollisesti havaitsemme. Enää ei riitä se, että johtaja on helposti lähestyttävä. Hänen on itse lähestyttävä muita – myös niitä hankalasti lähestyttäviä ihmisiä ja organisaatioita.
Data. Mantra ”se lisääntyy, mitä mittaat” pitää paikkansa vain osittain. Osuvampaa lie sanoa, että sitä saat, mitä mittaat. Mittaaminen – ja seuranta – saa aikaiseksi liikettä, mutta saako se aikaiseksi tarvittavaa toimintaa? Aivan liian usein johtajat unohtavat ihmisten keskeisen roolin työskentelyssä. Jotta saat ihmiset loistamaan, sinun on kyettävä vetoamaan heidän tunteisiinsa. Olennainen ero tunteiden ja järjen välillä on se, että tunteet johtavat toimintaan, kun taas järki johtaa vain johtopäätöksiin.

Mitä kompleksisemmaksi ja nopeasti muuttuvammaksi maailma menee, sitä tietoisempia johtajien on tultava oman viestintänsä ja käytöksensä vaikutuksesta ja siitä, millaisia johtamisen työkaluja rakentaa ja käyttää. Jotta voi johtaa epämääräisyyden keskellä innostavasti ja ihmisiä vahvistavasti, on ennen kaikkea oltava tietoinen siitä, kuka itse on ja millaisia asioita edustaa.

Johtaja, joka tuntee omat henkilökohtaiset arvonsa ja elää niiden mukaan, luo ympärilleen selkeyttä ja pohjan luottamuksen ja innostuksen rakentumiselle. Me ihmisethän emme niinkään usko sitä, mitä meille sanotaan, vaan sitä, mitä näemme tapahtuvan.

Pian 40 vuoden työkokemuksen sävyttämällä äänellä kiteytän havaintoni muotoon ”lähelle voi olla pitkä matka”. Koska me kaikki olemme hieman sokeita itsellemme, kannattaa ottaa käyttöönsä henkilökohtainen valmentaja viimeistään siinä vaiheessa, kun kiskaisee jalkaansa isommat saappaat. Hän auttaa sinua näkemään itsesi ja löytämään omat vahvuutesi ja kehittymismahdollisuutesi.

Tämän tekstin on kirjoittanut ihminen. Hän harrastaa ruoanlaittoa ja päästää ihmiset lähelleen.

Löytämällä uusia tapoja ajatella, uusia vahvuuksia ja toimintatapoja, johtaja pystyy vastaamaan myös huomisen haasteisiin. Lue lisää millaisissa tilanteissa executive coachingista on hyötyä.

Kirjoittajasta

Hannamari Kuosa on työskennellyt kansainvälisissä johtotehtävissä mm. strategian ja liiketoiminnan kehityksessä ja strategiaviestinnässä, strategisessa HR:ssä, B2B-markkinoinnissa, brändinrakennuksessa ja liiketoimintaprosessien globaalissa harmonisoinnissa sekä kulttuuritransformaatioissa. Hän on erittäin kiinnostunut johtamisesta mutkikkaissa organisaatioissa ja eri kulttuurien välillä. Uudistumisen siivittäminen ja organisaatioiden valmistaminen tulevaisuutta varten ovat keskiössä kaikessa, mihin hän ryhtyy.